Se mitä meistä jää on rautaiset hampaat

Joksus olisi vain helpompaa huutaa kaikki maailmalle

sanoa nekin asiat joista ei puhuta

kertoa miten kaipaan ja kuinka paljon ajattelen

miten kuuluu olla kun kaikki entinen juoksee vasten kasvoja
kun se tuntuu taas hetken jossakin selkärangan alla
se huutaa ja se repii enkä mä ole tarpeeksi vahva

ja kun kaikki tuleva repii mut osiin
enkä mä halua kohdata sitä
vaikka oikesti se on pakko

tule, vie mut vielä kerran pois
anna mun unohtaa

Pimeä huone, mun puhelin täyttyy viesteistä.
Radio päällä niin kuin muinakin iltoina, 
ettei tarvitse nukahtaa niin yksin.

Mä odotan sitä viimeistä viestiä ja odotan unta.
Mä vaan odotan kaikkea ja samalla pelkään sitä kesää,
josta olisi selvittävä.
Sä sanot, että hyvin se menee, mutta mä en vaan pysty uskomaan.
Se kaikki kuulostaa yhdeltä isolta valheelta,
enkä mä suostu elämään siinä.
Vaikka aina viimeisillä tunneilla tuntuu, etten mä muutakaan enää voi.

tänään vaan on niin vitun väärä päivä tuntea

olisi kai oltava kauniimpi, kaikin tavoin parempi

olisi kai juostava vielä, kun matkaa on jäljellä

älä tule perässä

Ne ei tiedä miltä se tuntuu tai mitä se on
mutta ei se mitään
kaikille se tulee vuorollaan
ja silloin se on jo mennyt pois minusta

etkä sinä tiedä tai voi mitään
me ollaan eri maailmoista