Ihmiset ympärilläni ovat tuhat eri tarinaa, miljoona eri kysymystä, neljääkymmentä väriä.
Tahdon tuntea sinut. Tahdon taas tuntea ne mahanpohjatunteet, joita koen joka kerta, kun katsot minua silmiin. Vaivun täydelliseen ekstaasiin, enkä huomaa muita ympärillämme.
Mä sekoan!
Onko liikaa vaadittu olla onnellinen?
"ovatkohan nuo...ei, ei ne ole...en olisi kovin pahoillani vaikka olisivatkin..."
Oikeastaan mä nauran teille kaikille, jotka pidätte mua heikkona.
-Mä selviän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti