Ne katsovat mun sydämen läpi. Lasisen sydämen, jolle jokainen isku on liikaa. Silti, silti se jatkaa toimintoaan, jotta saisin jatkaa tässä helvetissä. Se muistuttaa mua joka sekunti siitä, miten mä taistelen, jotta saisin elää. Saisin elää juuri niin kuin tahdon. Saan juosta vesisateessa paljain jaloin, saan suudella lumihangessa, poimia kevään ensimmäisen kukan, seistä laiturilla ja tuntea, kuinka tuuli hyväilee mun hentoa lasista ihoa.
Syljen verta, viininpunaista verta. Samalla mietin iltaa, joka avasi mun jäänsiniset silmät. Kuinka mut heitettiin seinää päin, kuinka mä huusin, mutta kukaan ei auttanut. Mä näin, miten kaikki tapahtuu hetkessä, minuuteissa.
Tahdon elää uudestaan lapsuuden, kokea uudestaan ensiaskeleet, uhmaiän, ensimmäisen ihastumisen, sekä haaveet, joita en toteuttanut. Tahdon uuden mahdollisuuden elämälle.