Nyt vasta ymmärrän miten pienestä elämä voi olla kiinni. Tänään meinasi olla sinun vuoro lähteä, enkä tunne oikeastaan mitään.
Ehkä mua ei pysäytetä kovin helposti.
Kuitenkin pelottaa ajatus, jos mä en ikinä pysähdy miettimään.
Jos vain patoan kaiken sisälleni, unohdan hengittää.
Jos en tunne mitään, jos vain nielen jokaisen vastoinkäymisen ja hymyilen.
Jos hukuttaudun aina vain syvemmälle, hautaan tunteeni maksaan, haimaan ja muihin elimiin.
Jos siirrän kaiken pois sydämestäni ja jatkan eteenpäin, kuinka pitkälle voisin päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti