Kirjoitan nämä rivit hänelle
tytölle joka istui viime yönä kanssani kylmällä asfaltilla
vaikka olisi voinut olla muualla
jonkun toisen luona
hänelle joka kuuntelee, puhuu ja kuuntelee taas
 ja kuinka minulla olikaan ikävä niitä pitkiä keskusteluja, niitä vanhoja kappaleita ja niitä tyhjiä katuja
 
Se pehmeä nauru
ja minä pystyin olemaan hetkessä
kaikki ne valvotut yöt ja kaikki ne itkut
kuinka minä luotankaan sinuun
eikä se edes pelota