Aurinko värjää taivaan punaisella ja mun ajatukset harhailee.
Kolme lasta leikkii pihalla, haluaisin olla vielä yhtä tietämätön maailmasta. Kylmätväreet juoksevat kehossani, kasvoillani on pieni hymy, joka ei sammu.
Mietin kuka oikeasti olen, ehkä en sittenkään tunne itseäni niin hyvin, kuin aina luulin.
Käännän lämmityksen kovemmalle. Mulla on niin kylmä, että se tuntuu luissa asti. Mun kitara on seissyt telineessä pölyttymässä jo monta päivää, paperille ei ole syntynyt yhtäkään uutta nuottia.
Kotona tuoksuu kevät ja mua ahdistaa. En osaa enää nukkua, lasken sekunteja, pian voin aukaista silmäni.
Haluan oppia elämään hetkessä, niin kuin aikaisemmin tein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti