"Tässä on reseptit,tämän lääkkeen voit hakea kahdessa osassa ja tuon toisen lääkkeen voit hakea yhdessä osassa."

Toimin lääkkeiden varassa. En tiedä mitä tapahtuu jos ottaisin viiden tabletin siasta vain kolme, en uskalla edes kokeilla. Yksi lääke varmistaa maksan toimivuuden, toinen estää tulehduksen leviämisen, kolmas lievittää kipua ja lopuista en oikein edes tiedä. Eikä mun pään sisältä löydy yhtäkään selkeää ajatusta. Mua pelottaa, mitä mulle on tapahtumassa.
En jaksa ajatella tulevaisuuteen, en halua päättää asioista vielä. Siirrän kaiken myöhemmäksi, en halua ajatella päivää jonka aikana pitäisi päättää kaikesta. Mitä mä edes haluan itseltäni tai tulevaisuudelta? Haluan vain elää, unohtaa kaiken ympäriltä ja keskittyä olennaiseen. En tiedä mitä se sitten on tai koska sen aika tulee, mutta niin tahdon tehdä.
Huoneen täyttää sitruunan tuoksu ja utuinen musiikki. Seiniä peittää valokuvat menneistä ajoista, ne huutavat riemua sekä onnellisuutta. Koulukirjat ovat jo peittyneet pölystä, en ole koskenut niihin kolmeen viikkoon. Huoneen lämpimät sävyt ovat muuttuneet harmaiksi. Ihoni on vaalentunut entisestään, tummat sävyt juoksevat silmieni ympärillä, mä olen väsynyt. Tunnit kuluvat, päivät juoksevat hetkessä ohitse ja mä vain olen paikoillani ja odotan. Odotan niin paljon, niin paljon, etten ole varma mitä odotan.